Hei!
On tosiaan aika jännä kuinka muoti ja trendit aina sykleittäin palaa takaisin. Yksi vähän yllättävä on mielestäni tämä UGG ja UGG-tyylisten töppösten pikainen paluu. Toisaalta kyllä ymmärrän, kengäthän ovat lämpimät, mukavat ja käytännölliset ainakin täällä Suomen ihanassa ilmastossa. Muistelin tuossa että n. 4 vuotta sitten kun tämä töppös-trendi rantautui ihan kunnolla Suomeen, ostin itsekin Vagabondilta trendiin sopivat mokkasaappaat. Ostos oli ilmeisesti hyvä, sillä minulta löytyy vielä(kin)(!) nuo kyseiset kengät ja olen jopa käyttänyt niitä tänä syksynä. Okei, mokkanahka on aika kulunutta ja räntäsateessa värjäytynyttä, mutta ihan kivasti tuo Wolyn "taikasieni" niitä piristi. No, tällaista kotirottaa ja vannoutunutta olohousujen käyttäjää kaiken maailman töppöset vain piristävät, oikeastaan ihan kiva että nyt saa oikein luvan (siis muotipoliisin luvan) kanssa pukeutua ja näyttää rennolta. Selailin Ebay:ta ja tulin siihen tulokseen että luultavasti tilaan itselleni sieltä feikki-UGGit, en niitä perinteisiä vaan tuollaiset ihanat neulostöppöset jonka varren voi myös kääriä ylös asti. Menee ihan kivasti uuden talvitakkini kanssa, jonka olen myös sisällyttänyt kollaasiin. (Klikkaa suuremmaksi)
Kollaasin kuvat täältä ja täältä
Tosiaan, tuon villankangastakin hankin lauantaina, sillä tajusin, että kohta kun mittari lähenee nollaa en enää tarkene nahkatakissani enkä oikein voi heti vaihtaa talvitoppikseeni. Takki on luonnossa kyllä oikeasti enemmän pussin mallinen mutta ah niin ihanaa villa/tekokuitu yhdistelmää että olo on kun pienellä hylkeellä (jotenkin tuo takki tuo mieleeni suloisen pienen hylkeen?). Heti kun töppöset odottavat minua postissa olen henkisesti valmistautunut kylmään ja tylsään talveen. Mitä mieltä muuten olet tästä UGG/töppös-trendistä?
Nyt sitten ihan toiseen aiheeseen, eli epäonnistumiseen. Hirvein tilanne mistä itsensä voi löytää on kyllä mielestäni ehdottomasti se hetki kun tajuaa että ei ole taaskaan oppinut jo monia monia kertoja tekemistään virheistä. Tästä tilanteesta löysin itseni valitettavasti perjantaina kun oli tentin vuoro. Miksi en taaskaan vain kyennyt ottamaan kirjaa kauniiseen käteeni ja aloittaa luku-urakkaa hyvissä ajoin? Miksi piti taas todeta että läpipääsy on mahdoton tehtävä koska en vaan ole saanut itsestäni niinkään paljon irti, että oikeasti saisin luettua tarvittavan määrän? Kiire ei kyllä tähän ole vastaus vaan hirveä saamattomuus ja ehkä kyllästyneisyys.
Viides vuosi menossa yliopistolla, luulisi että olisin jo hieman jyvällä siitä kuinka asiat olisi hieno hoitaa. Oikeastaan tiedän kyllä kaiken tuon "teoriassa", mutta käytäntöön asti en saa sitä sovellettua. Luentoja minulla ei ole juuri ollenkaan, joten opiskelu on pitkälti itsenäistä tiiliskivien lukemista ja esseiden kirjoittamista; HIPHEI! Mistä saisin rautaisen itsekurin ja sitä kuuluisaa Suomalaista Sisua? Ainoa johon riittää innostusta ja itsekuria on tällähetkellä tanssiharrastukseni. Harmi vaan että se ei vie opiskelujani tippaakaan eteenpäin, eikä myös tyydytä rahoittajaani, eli KELAa...
Jos joku joka on tempaissut itsensä samankailtaisesta suosta ylös tätä nyt lukee, antakaa epätoivoiselle hyviä vinkkejä. Miten löytää kadotettu motivaatio, itsekuri ja SISU?
On tosiaan aika jännä kuinka muoti ja trendit aina sykleittäin palaa takaisin. Yksi vähän yllättävä on mielestäni tämä UGG ja UGG-tyylisten töppösten pikainen paluu. Toisaalta kyllä ymmärrän, kengäthän ovat lämpimät, mukavat ja käytännölliset ainakin täällä Suomen ihanassa ilmastossa. Muistelin tuossa että n. 4 vuotta sitten kun tämä töppös-trendi rantautui ihan kunnolla Suomeen, ostin itsekin Vagabondilta trendiin sopivat mokkasaappaat. Ostos oli ilmeisesti hyvä, sillä minulta löytyy vielä(kin)(!) nuo kyseiset kengät ja olen jopa käyttänyt niitä tänä syksynä. Okei, mokkanahka on aika kulunutta ja räntäsateessa värjäytynyttä, mutta ihan kivasti tuo Wolyn "taikasieni" niitä piristi. No, tällaista kotirottaa ja vannoutunutta olohousujen käyttäjää kaiken maailman töppöset vain piristävät, oikeastaan ihan kiva että nyt saa oikein luvan (siis muotipoliisin luvan) kanssa pukeutua ja näyttää rennolta. Selailin Ebay:ta ja tulin siihen tulokseen että luultavasti tilaan itselleni sieltä feikki-UGGit, en niitä perinteisiä vaan tuollaiset ihanat neulostöppöset jonka varren voi myös kääriä ylös asti. Menee ihan kivasti uuden talvitakkini kanssa, jonka olen myös sisällyttänyt kollaasiin. (Klikkaa suuremmaksi)
Kollaasin kuvat täältä ja täältä
Tosiaan, tuon villankangastakin hankin lauantaina, sillä tajusin, että kohta kun mittari lähenee nollaa en enää tarkene nahkatakissani enkä oikein voi heti vaihtaa talvitoppikseeni. Takki on luonnossa kyllä oikeasti enemmän pussin mallinen mutta ah niin ihanaa villa/tekokuitu yhdistelmää että olo on kun pienellä hylkeellä (jotenkin tuo takki tuo mieleeni suloisen pienen hylkeen?). Heti kun töppöset odottavat minua postissa olen henkisesti valmistautunut kylmään ja tylsään talveen. Mitä mieltä muuten olet tästä UGG/töppös-trendistä?
Nyt sitten ihan toiseen aiheeseen, eli epäonnistumiseen. Hirvein tilanne mistä itsensä voi löytää on kyllä mielestäni ehdottomasti se hetki kun tajuaa että ei ole taaskaan oppinut jo monia monia kertoja tekemistään virheistä. Tästä tilanteesta löysin itseni valitettavasti perjantaina kun oli tentin vuoro. Miksi en taaskaan vain kyennyt ottamaan kirjaa kauniiseen käteeni ja aloittaa luku-urakkaa hyvissä ajoin? Miksi piti taas todeta että läpipääsy on mahdoton tehtävä koska en vaan ole saanut itsestäni niinkään paljon irti, että oikeasti saisin luettua tarvittavan määrän? Kiire ei kyllä tähän ole vastaus vaan hirveä saamattomuus ja ehkä kyllästyneisyys.
Viides vuosi menossa yliopistolla, luulisi että olisin jo hieman jyvällä siitä kuinka asiat olisi hieno hoitaa. Oikeastaan tiedän kyllä kaiken tuon "teoriassa", mutta käytäntöön asti en saa sitä sovellettua. Luentoja minulla ei ole juuri ollenkaan, joten opiskelu on pitkälti itsenäistä tiiliskivien lukemista ja esseiden kirjoittamista; HIPHEI! Mistä saisin rautaisen itsekurin ja sitä kuuluisaa Suomalaista Sisua? Ainoa johon riittää innostusta ja itsekuria on tällähetkellä tanssiharrastukseni. Harmi vaan että se ei vie opiskelujani tippaakaan eteenpäin, eikä myös tyydytä rahoittajaani, eli KELAa...
Jos joku joka on tempaissut itsensä samankailtaisesta suosta ylös tätä nyt lukee, antakaa epätoivoiselle hyviä vinkkejä. Miten löytää kadotettu motivaatio, itsekuri ja SISU?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti